Home > Library > Legends And Sagas > Anonymous > Finnish Kalevala > Seitsemasneljatta Runo

Seitsemasneljatta Runo

Se on seppo Ilmarinen naista itki illat kaiket,

yt itki unettomana, pivt einehettmn;

aamut aikaisin valitti, huomeniset huokaeli,

kun oli kuollut nuori nainen, kaunis kalmahan katettu.

Eip kntynyt kess vaskinen vasaran varsi,

kuulunut pajasta kalke yhen kuuhuen kululla.

Sanoi seppo Ilmarinen: "En tie, poloinen poika,

miten olla, kuin ele. Istun yn eli makoan,

ij on yt, tunti tuhma, vaivoja, matala mahti.

"Ikvt on iltaseni, apeat on aamuseni,

sken yll itelmpi, havatessa haikeampi.

Ei ole iltoja ikv, ei apea aamujani,

mure muita aikojani: ihanaistani ikv,

apeainen armastani, mure mustakulmaistani.

"Jo vainen ill tll use'in minun utuisen

keskiisiss unissa koura tyhje kokevi,

ksi vaalivi valetta kupehelta kummaltaki."

Seppo naisetta elvi, puolisotta vanhenevi.

Itki kuuta kaksi, kolme. Niinp kuulla neljnnell

poimi kultia merelt, hope'ita lainehilta;

kersi kekosen puita, kolmekymment rekoista;

puunsa poltti hiililiksi, hiilet ahjohon ajeli.

Otti noita kultiansa, valitsi hope'itansa

sykysyisen uuhen verran, verran talvisen jniksen.

Tynti kullat kuumentohon, ajoi ahjohon hopeat,

pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi lyhytteli, palkkalaiset painatteli

kintahattomin ktsin, hatuttoman hartioisen.

Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,

pyyti kullaista kuvaista, hope'ista morsianta.

Ei orjat hyvsti lietso eik paina palkkalaiset.

Se on seppo Ilmarinen itse lihe lietsomahan.

Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella

katsoi ahjonsa alusta, lietsehens liepehi,

mit ahjosta ajaikse, tungeikse tulisijasta.

Uuhi ahjosta ajaikse, lhetikse lietsehest,

karva kulta, toinen vaski, kolmas on hopeakarva.

Muut tuota ihastelevi, ei ihastu Ilmarinen.

Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi!

Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa."

Siit seppo Ilmarinen uuhen tyntvi tulehen.

Liitti kultia lisksi, hope'ita tytteheksi,

pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi lyhytteli, palkkalaiset painatteli

kintahattomin ktsin, hatuttoman hartioisen.

Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,

pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta.

Ei orjat hyvsti lietso eik paina palkkalaiset.

Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.

Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella

katsoi ahjonsa alusta, lietsehens liepehi,

mit ahjosta ajaikse, lhetikse lietsehest.

Varsa ahjosta ajaikse, lhetikse lietsehest,

harja kulta, p hopea, kaikki vaskesta kaviot.

Muut tuota hyvin ihastui, ei ihastu Ilmarinen.

Sanoi seppo Ilmarinen: "Se susi sinuista toivoi!

Toivon kullaista sopua, hope'ista puolisoa."

Siit seppo Ilmarinen varsan tyntvi tulehen.

Liitti kultia lisksi, hope'ita tytteheksi,

pani orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.

Orjat lietsoi lyhytteli, palkkalaiset painatteli

kintahattomin ktsin, hatuttoman hartioisen.

Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi,

pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta.

Ei orjat hyvsti lietso eik paina palkkalaiset.

Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.

Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella

katsoi ahjonsa alusta, lietsehens liepehi,

mit ahjosta ajaikse, lhetikse lietsehest.

Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehest,

p hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen.

Muut tuota pahoin pelstyi, ei pelsty Ilmarinen.

Siit seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa,

takoi yn levhtmtt, pivn pouahuttamatta.

Jalat laati neitoselle, jalat laati, ket kuvasi:

eip jalka nousekana, knny ket syleilemhn.

Takoi korvat neiollensa: eip korvat kuulekana.

Niin sovitti suun sorean, suun sorean, sirkut silmt:

saanut ei sanoa suuhun eik silmhn suloa.

Sanoi seppo Ilmarinen: "Oisi tuo sorea neito,

kun oisi sanallisena, mielellisn, kielellisn."

Saattoi siit neitosensa utuisehen uutimehen,

pehme'ille paloille, sulkkuisille vuotehille.

Siit seppo Ilmarinen lmmitti kylyn utuisen,

laati saunan saipuaisen; vastat varpaiset varusti,

vett kolme korvollista, jolla peiponen peseikse,

pulmunen puhasteleikse noista kullan kuonasista.

Kylpi seppo kyllitellen, valelihe vallotellen.

Neien vierehen venhti utuisehen uutimehen,

teltahan terksisehen, rankisehen rautaisehen.

Siin seppo Ilmarinen heti yn ensimisn

kyll peitett kysyvi, vaippoja varustelevi,

kahet, kolmet karhuntaljat, viiet kuuet villavaipat,

maata kera puolisonsa, tuon on kultaisen kuvansa.

Se oli kylki kyll lmmin, ku oli vasten vaippojansa;

ku oli nuorta neitt vasten, vasten kullaista kuvoa,

se oli kylki kylmimss, oli hyyksi hyytymss,

meren jksi jtymss, kiveksi kovoamassa.

Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tm hyv minulle!

Vienen neien Vinlhn Vinmiselle varaksi,

polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."

Viepi neien Vinlhn. Sitte sinne tultuansa

sanan virkkoi, noin nimesi: "Oi sie vanha Vinminen!

Tuossa on sinulle tytt, neiti kaunis katsannolta,

eik' ole suuri suun piolta, kovin leuoilta leve."

Vaka vanha Vinminen katsahti kuvoa tuota,

luopi silmt kullan plle. Sanan virkkoi, noin nimesi:

"Miksi toit minulle tuota, tuota kullan kummitusta?"

Sanoi seppo Ilmarinen: "Miksi muuksi kuin hyvksi!

Polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi."

Sanoi vanha Vinminen: "Oi on seppo veikkoseni!

Tunge neitosi tulehen, tao kaikiksi kaluiksi,

tahi vie Venehelle, saata Saksahan kuvasi

rikkahien riian naia, suurien soan kosia!

Ei sovi minun su'ulle, ei minullen itselleni

naista kullaista kosia, hope'ista huolitella."

Siit kielti Vinminen, epsi suvannon sulho,

kielti kansan kasvavaisen, epsi ylenevisen

kullalle kumartamasta, hopealle horjumasta.

Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:

"Elktte, pojat poloiset, vasta kasvavat urohot,

ollette elonkeraiset elikk elottomatki,

sin ilmoisna ikn, kuuna kullan valkeana

naista kullaista kosiko, hope'ista huolitelko!

Kylmn kulta kuumottavi, vilun huohtavi hopea."
rudra adhyaya| rudra adhyaya
Home > Library > Legends And Sagas > Anonymous > Finnish Kalevala > Seitsemasneljatta Runo